Uudet kujeet!

Moiksista taas!

Johan on aikaa kulunut siitä kun tämän blogin aloittelin... Nyt voisin kuitenkin taas herätellä sitä henkiin ja vähän laajemmilla teemoilla.

Päätin, että blogin nimi muuttuu ja aihepiiri laajenee. Tästä lähin täältä voi siis lukea koko meidän laumaamme koskevia postauksia. Meillähän siis kahden koiran lisäksi asuu kissa nimeltä Miska ja kani Nelli. Ja JIPII, pian mahdollisesti vielä toinenkin kisumirri... Siitä kuitenkin asian varmistuessa lisää.

Kesä on mennyt leppoisasti. Mökillä koko katras sai riehua sydämensä kyllyydestä ja kerätä aurinkoenergiaa pimeän pitkän talven varoille. :) Mummokanikin sai joka aamu jaloitella keittiön lattialla vähintään tunnin ja nautiskeli vapaudesta täysin rinnoin! Koirat viettivät aikaa enimmäkseen myyriä pellosta kaivellen ja varjossa kuumimpina päivinä löhöillen.

Nyt ollaan taas kaikki kotosalla ja ankea (hmm, tai miten sen nyt ottaa) arki on pyörähtänyt käyntiin. Itselläni pitää lukion kanssa jonkin verran kiirettä, mutta yritän parhaani mukaan antaa aikaa myös karvaisille kavereilleni. Kotona asuvien turrikoiden lisäksi käyn kolmesti viikossa ratsastamassa ja hoitamassa puoliylläpitohevostani puolentunnin matkan päässä meiltä, joten aikaa ei liiemmin yli jää!

Yritän päivitellä blogia säännöllisesti pitkin syksyä. Räpsin kuvia kun vain ehdin ja voisin yrittää tehdä tänne jonkun kivan kuvapostauksen lähiaikoina. Lukijoitakin olisi huippumukavaa saada! Jos teillä on jotain ideoita mistä postailla, niitä saa mielellään kertoa!

Keppileikkejä mökillä

Hepulointia!

Jeee!

Kerrankin hyvä yhteispose :)

Tältä näytettiin kaiken jälkeen...

Kipeitä häntiä ja ostosintoa

Jo eilen huomasin, että Taika käyttäytyi vähän omituisesti. Se arkoi jotenkin takapäätään, ei halunnut istua ja kääntyi koko ajan nuolemaan ja pureskelemaan häntäänsä. Mitään ei ulospäin näkynyt, mutta totesin että kyseessä on pakko olla häntään tullut kiputila eilisen paljosta uimisesta. Muutakaan en keksinyt.
Ihan kunnon lenkin tyttö jaksoi vetää, mutta kun yritin ottaa vähän seuraamista ja liikkeestä istumista, ei keskittymiskyky riittänyt ollenkaan. Illalla annoin toiselta koiralta jääneistä särkylääkkeistä puolikkaan ja päästiin rauhassa nukkumaan.
Nyt aamulla neiti vaikuttaa paremmalta, vaikka kyllä se vielä vähän sitä häntää riiputtelee...

Mutta nyt vielä kevennykseksi vähän meikäläisen ostosunelmia. :)

• kunnon vaaleanpunainen blingipanta
• nahkainen peruspanta
• nahkainen kestävä talutin
• hyvä ja kestävä riepottelulelu
• naksutin

Tällä hetkellä meillä on ihan perus valjaat ja hihna Hurtta Collectionista. Toimineet hyvin ja tykkään näistä, mutta olisi kiva jos olisi koiralla edes yksi esittelykelpoinen pantasetti. Meillä siis näistä valjaista noi kirkkaanpunaiset.

Ja sitten vielä kuva siitä unelmablingistä, sopis kun nenä päähän meijän diivalle. <3

Tervetuloa Taikan maailmaan!

Moikkamoi ja tervetuloa seuraamaan uutukaista blogiani, joka kertoo pitkälti omasta koirastani Taikasta.

Taika on... mahdoton kuvailla yhdellä tai edes kymmenellä sanalla. Se on hauska, persoonallinen, sähäkkä, tyttömäinen diivailija, äkkipikainen, armoton söpöilijä, oppivainen ja kaikkea siltä väliltä. Tunnistan koirassa paljon omia piirteitäni ja ehkä juuri siksi pidän siitä niin paljon, vaikken tosiaan voi väittää sitä millään muotoa täydelliseksi.

Taika tuli taloon alkusyksystä 2007. Olin itse tuolloin vasta 13-vuotias ja saanut vaivoin vängättyä läpi idean toisen koiran taloon ottamisesta. Meillä on vuodesta 2001 asti asunut sekarotuinen (rotuina muunmuassa sakemanni, belggari, rottweiler) iso uroskoira Mörkö, jonka kanssa en kokenut voivani harrastaa ja puuhata tarpeeksi. Niinpä meille marssi ärhäkkä pieni tyttöpentu Taika Lapualta saakka. Päädyimme toiseenkin sekarotuiseen koiran mukavien vanhempien perusteella ja kun ketään meistä ei edes näyttelytouhu liiemmin innostanut.
Taika oli hankala pentu. Monet itkut sen takia tuli itkettyä, mutta luojan kiitos periksi ei annettu. Ongelma oli vielä kertakaikkiaan omituinen: meidän pieni, söpö, kasvattajan  luona ihanalta vaikuttanut pentumme oli ajoittain hillittömän aggressiivinen. Se ei sietänyt minkäänlaista rajoittamista, nostamista tai muuta vastaavaa. Kädet olivat täynnä puremahaavoja ja keinot lopussa. Mutta kuin taika-iskusta (hehheh) koiran täytettyä puoli vuotta, käytös loppui. Tänä päivänäkään en osaa sanoa mistä oli kysymys.

Nykyään Taika on loistava perhekoira, innokas lenkkeilijä ja hyvä kaveri tokoiluun sun muuhun. Perustinkin blogin osittain sen takia, että päätin nyt ihan tosissani tarttua toimeen koiran koulutuksen suhteen. Perusasiat neidillämme on hallussa, mutta nyt tähtäimessä olisi BH-kokeen läpäiseminen. Sen jälkeen voisi ihan omaksi huviksi alkaa vaikka opettaa alokasluokan liikkeitä tokon saralla.

Luvassa tekstiä mahdollisimman usein ja panostan mielelläni myös kuvalliseen puoleen. Aiheita siis yleisesti koiranomistajan arki, treenien edistyminen ja muut elämän pienet sattumukset kun asuu kahden ison koiran, kissan ja kanin kanssa. 

Loppuun vielä muutama kuvatukset (huono laatu, kone vammailee) ensin vanhaherra Mörköstä ja sitten päätähti Taikasta. :)